Paju-ukkoa (san. Sivonen, säv. Sivonen, Helenius, sov. Oiva)

Ikivanhaa rönsyilevää pajukkoa
Paksua pitkää ruohotukkoa

Hilseilevää punamulta seinää
Lämmin veranta täynnä heinää

Lattialaudoista puuttuu joka toinen
Verhot on syönyt pienen pieni koinen

Tästä on virrannut aimo annos verta
Iskee tajuntaan kuin sata naulaa joka kerta

Pappa vanha sotaratsu herjauksia syltää
Vanha kieli taipunut ja tippunut jo on

Äidin meikkiä leikkiä intiaanin tynkää
Pappa sotaratsu kaviot maata kyntää

Ilma sakeana nuolta kumituttista
Varjoa, suojaa, piilopaikka on putkista

Pappa vanha sotaratsu herjauksia syltää
Vanha kieli taipunut ja tippunut jo on
Pappa vanha sotaratsu herjauksia syltää
Ei voi ketään syyttää Voi hajamielisyyttä