Pieni toukka nahkahousussa (san. Sivonen, säv. Sivonen, Helenius, sov. Oiva)

kuuntelen kummia pääni sisän suunnan päivän anteliaan lisän

ryömin läpi naapurin pihan tunnen paineen varpusen kidan

ei auta pienen pieni liha ei vaikka tuntee mun vihan

luimin ohi vaaranpaikan nousen vasten nahka vartta

kun herätys painajaisesta tästä kummasta naisesta

tatuoidusta olioidusta (Aliisa Munduksesta)

saa pyytämään lisää herran isää joka voi

teoillaan saada ihmeen takaisin näihin housuihin

pieni toukka nahkahousuissa

nahan, lihasta

pieni toukka nahkahousuissa

kiven, vihasta

kireisiin nahkaisiin joissa pieni onneton

rukka toukka takatukka vuoroaan odotellen

nostaa päätä tormäten samaisiin kuviin linnun

kielen, huuliin rasvaisiin kalaan yhdistyviin

pieni toukka nahkahousuissa

nahan, lihasta

pieni toukka nahkahousuissa

kiven, vihasta

pieni toukka nahkahousuissa

nahan, lihasta

pieni toukka nahkahousuissa

lisää piinaa

matkan pääni päättyy tää päästäni nahkaan kuva jää

kauneimmasta sisimmästäni moraalin vartijan pesästä